Kuoronjohtaja

Kuoronjohtaja, Sari Anttila, on johtanut kuoroamme jo yli 20 vuotta.

Sari on innostava, kannustava, välillä hyvinkin saristinen... Ja kuulisitpa, kun Sari viheltää ... tai nauraa, siis oikein kunnolla! Tule mukaan, niin pääset itse kokemaan riemullisen ilmapiirin ja kuoronjohtajamme osaavan, ammatillisen meiningin.

Kuoronjohtajan syyskirje 29.8.2011

SYYSKIRJE SAMPOLAN LAULAJILLE

Kirjoittaessani tätä kirjettä teille, Sampolan Laulajat, ei vielä ole syksy, niin kuin päiväyksestä näette, vaan mitä suloisin elokuinen päivä, aurinko paistaa pilviharson takaa ja ulkona on 18 astetta lämmintä. On kuitenkin vähitellen ajateltava tulevaisuutta, siis syksyä nyt ensi hätiin, sillä tämän viikon puolivälissä se kai virallisesti alkaa.

Harjoitukset alkavat ensi viikolla, naiskuoro maanantaina, 5.9. klo 18.30, koelaulut uusille klo 17.45 alkaen, ja mieskuoro, toivottavasti, keskiviikkona, 7.9. klo 19.00, kaikki miehet, tervetuloa! Naakkojen harjoitukset alkavat sunnuntaina 11.9. klo 14.00, uusille laulajille koelaulu samaan aikaan kun jo mukana olleet harjoittelevat toisessa tilassa keskenään. Kokeilemme ensimmäistä kertaa tällaista hajautettua konseptia, jossa naiset ja miehet harjoittelevat eri päivinä ja lisäksi haetaan yhteistä "laatuaikaa", jotta voimme tehdä myös sekakuoromusiikkia. Siitä sovitaan kauden alettua yhdessä.

"No mitä me lauletaan?" kysyy jo moni mielessään, ja odottaa kärsimättömästi vastausta. Kun teiltä keväällä kyselin, millaista ohjelmistoa te haluatte, oli vastauksena "jotain kaunista, hauskaa, herkkää, modernia, keskiaikaista, nopeata, jotain vaativampaa, kansanlauluja..."

Nämä toiveet kirjasin ylös ja tältä pohjalta olen uusia nuotteja lukenut, aloitin heinäkuun puolivälissä...ja kaikki ohjelmistoon tulevat laulut ovat uusia, sekä naisilla että miehillä. Naakoilla on myös vanhaa laulustoa, jota on syytä ylläpitää, että tarvittaessa olisi jotain valmista tarjolla. Mieskuoron lauluissa aloitetaan yksi- ja kaksiäänisistä ja katsotaan millainen kokoonpano saadaan aikaan.

Minä odotan tänä syksynä kuulaita päiviä ja pehmeästi hämärtyviä iltoja, joissa soivat puheenporina (ennen harjoitusta ja tauoilla, kun ihmiset vaihtavat kuulumisia!) ja kauniit, puhtaat soinnut, laajat melodiset kaaret ja hyvin sisäistetty runous musiikin siivin. Mitä TE odotatte?

Sari - pääsaristi itse

-Muistattehan ilmoittautua, toimisto haluaa mahdollisimman monen tiedot etukäteen!

Kuoronjohtajan kirje kevätkauden 2011 alkaessa

OIKEIN HYVÄÄ ALKANUTTA VUOTTA 2011 TEILLE KAIKILLE, SAMPOLAN LAULAJAT! 

Jo takana on syksy ja joulu ja uusi vuosikin on alkanut, mutta Saristin kirjettä ei ole näkynyt saati kuulunut, huh huh.

Viime vuotta hallitsi Wernerin messu, joka saatiin hallintaan ja esityskuntoon ensin keväällä ja sitten uusintana lokakuussa, vaikka se veikin melko paljon aikaa. Mielestäni työ kannatti, sillä ainakin minä itse opiskelen ja tuotan mieluummin jonkinlaisia konserttikokonaisuuksia, joissa sisällöllä on selvä idea, kuin pieniä pirstaleita huonosti sovitettua (ja usein esitettyä) vähän sitä sun tätä. Jos tarkasti katsoitte joulukonsertin ohjelmaa, huomasitte, että sielläkin oli pyritty kokonaisrakenteisiin. Oli hauska huomata myös tuon konsertin yhteydessä, että te kyllä venytte erityistilanteissa huomattavasti, kiitos siitä! Naiskuoro sai erityiskiitosta S.Lithèniuksen Jouluyön tulkinnasta, yhteisössä oli kuuntelijoita, jotka sen tunsivat.

Kevään päätapahtuma on 2.4.2011 ystävyyskuorotapahtuma, jota ME täällä Tampereella isännöimme, ja täällähän koitetaan tehdä kaikki aina vähän vielä paremmin kuin ennen. Sen lisäksi keskitytään tekemään uutta ohjelmaa, jotta kesäkonserttien kuuntelijat eivät huokailisi, että "eivätkö ne nyt mitään uutta ole taaskaan oppineet". Uuden ohjelmiston opiskelu on aina eteenpäin vievää ja pitää mielenkiintoa yllä ja hyvän konsertin ohjelmassahan on jotain vanhaa, jotain uutta, jotain helppoa ja jotain vähän vaativampaa, jotta se olisi yleisöllekin kiinnostava.

kevätterveisin Sari

... ajatuksia kevätkauden 2010 päättyessä.......................................

KUORONJOHTAJAN KIRJE

KUOROLAISILLE KEVÄTKONSERTIN JÄLKEEN

"ONNISTUMISEN SALAISUUS ON PERIKSIANTAMATTOMUUS"

- ja raaka työ

Ajatuksia Sampolan Laulajien konsertista 8.5.2010

Kun konsertti oli lopussa, tiesin, tämä meni hyvin. On aina suurenmoinen tunne nähdä, että laulajat tekevät parhaansa ja onnistuvat. Tiedän, että kuorolaisissa oli monia (se sanottiin minulle sangen suoraan), jotka epäilivät mahdollisuutta selviytyä Werneristä millään tavoin, saati hyvin, mutta on hyvä huomata heidän olleen väärässä: TE ONNISTUITTE.

Tiedän, että tehtävä oli vaativa, barokkimusiikki on musiikkia, jossa kaikki kuuluu. Romantiikka (1800-1900-luvun alku) on monesti paljon helpompaa, koska barokin kontrapunktiikassa sadasosasekunti on tavattoman pitkä aika. Romantiikka, kansanlaulut ja ns. moderni musiikki antavat anteeksi paljon enemmän. Toki kaikkea sattuu ja tapahtuu, täydellisiä suorituksia ei tahdo saada kuulla edes moneen kertaan miksatuista äänityksistä, joissa suurella rahalla jokainen sävel on voitu korjata.

Toki yleisö saattoi sanoa:"miesäänet eivät kuuluneet", tai "siinä oli jotain hämminkiä", mutta yleisilme, JA TÄMÄ ON TÄRKEÄÄ, oli hallittu.

Kun konsertti alkoi, ensimmäiset viisi laulua vakuuttivat MINUT, että kaikki menee hyvin, TE olitte keskittyneitä ja seurasitte. Ja jos minut saa vakuutettua jostakin, on tilanne aika toiveikas... Messu on pitkä teos kerralla laulettavaksi, ja joitain pieniä virheitä sattui, mutta se on elämää, niitä tapahtuu joka konsertissa, myös maailmankuuluille esiintyjille. Elävä elämä on aina jotain muuta kuin levytykset.

Uskoakseni tänä keväänä olette kuitenkin löytäneet kuorolaulusta uusia asioita, sillä kun tavataan usein saman asian parissa, syntyy yhtälö, jossa kokonaisuus on enemmän kuin osiensa summa ja se kuuluu konsertissa. Te soitte lauantain konsertissa hyvin yhteen ja teidän ääntenne sijoittuminen toisiinsa nähden oli tasapainossa. Toivottavasti koitte myös, mikä ero on pelkällä harjoittelemisella ja varsinaisella esityksellä. Jokainen laulu ja suurimuotoisempikin teos vaatii esittämisen, jotta sen varsinainen kypsyminen alkaisi. Kun seuraavan kerran (!?!) esitämme Werneriä, se on aivan toinen teos esitettäväksi.

Toivoakseni on myös syntynyt yhteisöllisyyttä, ajatuksellista yhteyttä, joka kantaa eteenpäin monella tasolla ja antaa luottamusta selviytymismahdollisuuksiin tavallisen arjen harmaudessa ja jokapäiväisessä puurtamisessa.

Kuoro on taidemuoto, jota itse kolmisenkymmentä vuotta sitten määrittelin sanoilla:

sosiaalinen, lauleskellaan ja pidetään hauskaa yhdessä, sosiaalis-taiteellinen, pidetään hauskaa yhdessä ja yritetään laulaakin äänissä jotenkin kontrolloidusti, taiteellis-sosiaalinen, pyritään tekemään musiikkia ja siinä samalla pidetään hauskaa, tavoitteena tuottaa musiikkia, jota joku muukin haluaa ja jaksaa kuunnella kuin laulajat vrt kaksi edelläolevaa ja pelkästään taiteellinen, jolloin hauskanpito unohtuu ja musiikkia aletaan tehdä ´ryppyotsaisesti´, ainoana lähtökohtana oman virtuositeetin esittely ja (usein) pelkkä äänellinen kikkailu,muut jaksavat kuunnella vähän aikaa, sitten kyllästyy...

Kuorolaulu luo antoisimmillaan mahdollisuuden käyttää ääntään = laulaa ja siten tehdä taidetta, hyviä ihmissuhteita ja verkoston, jossa aina joku osaa vastata mieltä askarruttaviin kysymyksiin, antaa neuvoja tai vain kuunnella. Parhaimmillaan se auttaa luomaan elinikäisiä ystävyyssuhteita.

KIITOS KAIKILLE KULUNEESTA KAUDESTA!

PÄÄSARISTI ITSE

Sari